Tietoa meistä

Yhdistys on perustettu 20. päivänä kesäkuuta 2022 Rauman Kauppaseurassa. Läsnä olivat ja perustamiskirjan allekirjoittivat Tapio Koivukarin nuoruudenystävät Mikko Vapanen, Antti Rohiola, Antti Lehto ja Tero Tuominen. Yhdistysrekisteriin seura merkittiin 22.06.2022.

Yhdistys on  jäsenenä Suomen Kirjailijanimikkoseurojen liitossa.

 Toimintaa on ollut mm. seuraavanlaista:

Järjestettiin Suuri Raumalainen Kirjailta Kulttuurikuppila Brummissa. Esiintymässä olivat Koivukarin lisäksi Raimo Sundelin ja Heli Laaksonen.  

Järjestettiin retki Rauman saaristoon. Tapio Koivukari kertoi romaaniensa tapahtumiin liittyvistä paikoista, joita käytiin tähystämässä Kylmäpihlajan majakan tornista. 

Järjestettiin  kirjallisuustapahtuma Kolme kulmaa kirjoittamiseen. Tilaisuudessa alustivat Tapio Koivukari, Kari Kallonen ja Jussi Jalonen omaa kulmaansa kirjoittaa historiallisista tapahtumista. 

Islannin matka 2024

 Vuonna 2024 toteutettiin Islannin matka. Tässä Tapion matkakertomus ja lnkki Mikon kuvagalleriaan.

Koivukari-seuran Islannin reissu kesällä 2024

Koivukari-seuran Islannin reissu toteutui pienellä joukolla – islantilaisittain ilmaisten retken miehitys oli ”fámennt en góðmennt”, harvalukuinen mutta laatuisa. Eli mukana olivat Koivukarin itsensä ja Hulda-rouvan lisäksi seuran puheenjohtaja Mikko Vapanen ja rouvansa Pia ja seuran sihteeri Antti Rohiola ja vaimonsa Hillevi. Tämä kuulostaa kovin jäykältä ja juhlalliselta ja tietysti se sitä olikin. Tai sitten vanhat koulukaverit olivat lyöttäytyneet yhteen ja lähteneet reissuun. Lukija arvatkoon kumpi versio oli lähempänä totuutta. 

Keflavikista otettiin vuokra-auto ja vietiin ensin Hulda tyttärensä huusholliin Reykjavíkin esikaupunkiin Árbæriin, 60-luvulla rakennettujen kaupunkitalojen alueelle. Sillä kaupunkitaloiksi kai suomeksi kutsutaan tuollaisia paritaloista laajempia, kolmen-neljän perheen asumia. Jotka ovat kovin pieniä kerrostaloiksi, kumminkin. Retkikunnalla oli oma majoitus Kópavogurissa eli Kuuttilahdessa, sillä seuraavana aamuna sonnustauduttiin perinteiselle Kultaisena kierroksena tunnetulle retkelle. Ensin oli kohteena Thingvellir eli Käräjäkenttä, paikka jossa Islannin valtio on perustettu. Kun maan uudisasukkaat kokoontuivat yhteen päättämään yhteisistä asioista. Ilman kuningasta, mikä oli ainutlaatuinen järjestely keskiajan Euroopassa. Ajat tietysti muuttuivat saarellakin, maa liittyi Norjan ja sittemmin Tanskan alaisuuteen ja kuri oli täälläkin kova. Kirkasvetiseen suvantoon hukutettiin aviottoman lapsensa surmanneita naisia 1600-luvulla. Samaan suvantoon pulahtivat suomalaisen suuryrityksen johtajat uimaan 90-luvun lopulla, parin punsin punoituksessa, oppaansa estelyistä huolimatta. Ja löysivät ainoan paikan koko saarella jossa alasti uiminen on pyhäinhäväistys ja pääsivät paikalliseen mediaan. 

Thingvellirillä kierrettiin myös vanhoilla kokouspaikoilla, nähtiin salaperäinen koroke johon oli haudattu kaksi runoilijaa – ehkä aikomus oli ollut haudata heitä lisää mutta tästä lienee sitten luovuttu. Ja vierailtiin Thingvellirin pienessä kirkossa, joka on pieni ja söpö, oudonkin pieni kansakunnan perustamisen paikan pyhätöksi. 

Matka jatkui sitten Geysiriä katsomaan ja viimein Goðafossin äärelle. Siinä vesimassat syöksyvät alas äyräältä lupaa kysymättä, ilma on kostea ja mieli hiljenee suuren voiman äärellä. 

Seuraavana aamuna suuntasimme sitten kohti pohjoista täydellä miehityksellä, Rohiolan Antin varmassa ohjauksessa. Matka jatkui vuonojen, laaksojen ja ylänköjen yli Hólmavíkin kylän kautta Länsivuonojen niemimaan itärannalle, Strandirille eli suomentaen Rantojen kihlakuntaan. 

Reykjafjörðurin perällä on Djúpavíkin pieni taajama – se ei ole perinteinen kylä vaan matkailukäyttöön muutettu teollisuuskolonia. Toisin sanoen, paikalle rakennettiin 1930-luvulla sillijauhotehdas ja työntekjöille asuntolat. Täällä ei asuttu vakituisesti, vaan työväki tuli paikalle ja majoittui ja teki pitkää päivää muutaman kuukauden vuodessa ja palasi sitten tilipussinsa kanssa kotiseudulleen. Mutta sillijauhon ajat ovat ohi ja nyt paikalla toimii sitkeä matkailuyritys, Djúpavíkin hotelli ja ravintola. Islannissa kaikki ovat tuttuja jollain tavalla. Koivukarit olivat tällä seudulla keräämässä aineistoa Ariasman- ja Poltetun miehen tytär- romaaneihin. Jälkimmäisellä olokerralla Koivukarien Isak-poika oli jo sen ikäinen, että oli tämän seudun koulussa ja Vigdís Grímsdóttirin opetuksessa. Vigdís työskenteli tuolloin kylän koulussa, seitsemän oppilaan opettajana. Vigdiksen suomentajana taas alkoi Tapion suomentajanura 90-luvulla. Ja Vigdíksen elämäntoveri María – aikanaan miss Islanti, sittemmin ammattivalokuvaaja – puolestaan kasvoi täällä. Hänen isänsä oli sillitehtaan ensimmäinen johtajan. 

Djúpavíkin seudun lumoavat maisemat eivät olleet ainoa syy tuloomme, ei edes ravintolan eineet. Täällä pidettiin Tapion kirjoittaman yhdenmiehen näytelmän ennakkoesitys. Elfar Logi Hannesson on vuosia vetänyt Länsivuonoilla yhden miehen ja yhden perheen teatteria, hän näyttelee, vaimonsa Marsibil ohjaa ja tytär puvustaa. 

Esityksen nimi oli Ariasman. 

Tapio oli muokannut sen samannimisestä romaanistaan. Aiheena Islannin historian häpeätahra: vuonna 1615 tapahtunut haaksirikkoutuneiden baskilaisten valaanpyytäjien joukkosurma, jota johti alueen nimismies Ari Magnússon. Baskit kutsuivat häntä nimellä Ariasman. Tapahtumasta ja sen syntysyistä tiedetään, koska kirjoitustaitoinen talonpoika Jón Guðmundsson oli laatinut siitä kiistakirjoituksen ”Tosi kertomus espanjalaisten miesten haaksirikosta ja surmasta.” Hän oli otteissain melkein kuin nykyaikainen toimittaja – ja kiitokseksi Ariasman karkotti hänet Länsivuonoilta. Näytelmässä Jón istuu viimesessä olopaikassaan Itä-Islannissa, muistelee tapahtunutta ja kiistelee päässään Ariasmanin kanssa. 
Tapahtumien alkukohta oli saman vuonon rannalla. Naustvíkin poukamassa, suunnilleen vuonon puolivälissä pohjoisen puoleisella rannalla, olivat baskien laivat ankkurissa murskautuessaan ajojäiden ja rannan välissä ja tästä syntyi islantilaisille pelko ja aihe veritöihin: rupeavatko ne ruuakseen ryöstämään taloja. Miten huhuista ja väärinkäsityksistä revähtää verinen konflikti. 32 valaanpyytäjää tapettiin, reilut 50 talvehti rauhallisesti Patreksfjörðurissa nimismiehen hallintotoimien ulottumattomissa. Samalla seudulla tapahtuu myös toinen Koivukarin Islanti-aiheinen romaani eli Poltetun miehen tytär.  
Tapio laati tiivistelmän muille matkalaisille, ennakkoon tuli myös sukulaisia ja ystäviä. Esitys oli sillitehtaan konehuoneessa, Elfar Logi vei meidät esityksellään vuosisatojen taakse. Ja Tapio oli samalla suuresti helpottunut, Elfar ja Marsibil olivat muokanneet tekstistä toimivan kokonaisuuden, karsineet sen minkä sietikin karsia. Sittemmin Elfar on esittänyt Ariasmania muutaman kerran kotikylässään, kerran Reykjavíkin lähellä ja nyt talvella on varattu Reykjavíkiin kolme esitystä. Ensi suvena Kosovossa kansainvälisillä monologifestivaaleilla – Ariasman liikkuu ja lentää. 

Seuraavana päivänä matka jatkui ylängön yli Syvännölle, kuten Djúpin voisi suomentaa, isolle vuonolle joka haarautuu moneksi pikkuvuonoksi. Matkalla poikkesimme kahvilla Reykjanesin vanhassa maaseutukoulussa, paikassa jossa oli aikanaan ollut asuntolakoulu seudun lapsille, mutta alue on nykyisin muuttunut kesämökeiksi, vakituisia lampaankasvattajia on enää vain muutama. 

Ja pääsimme Ísafjörðuriin saakka, eli pieneen kaupunkiin, jossa Tapio ja Hulda olivat aikanaan tavanneet ja aloittaneet yhteisen elämänsä Tapion työskennellessä veistonopettajana paikallisessa peruskoulussa – mikä kertoo myös tuolloin vallinneesta vakavasta opettajapulasta. Nykyisin suomalaisen kirjailijan kiintiötä paikkakunnalla täyttää dekkareistaan tunnettu Satu Rämö. 

Sinisten vuorten sylissä – kuten Ísafjörðurin oma laulu paikkaa kuvaa – saimme nauttia taas kauniista ilmoista ja hyvästä ruuasta, muunmuassa vanhaan kauppa-aseman varastoon perustetun kalaravintolan antimista. Monenlaista pyyntituoretta kalaa sai maistaa, hintakin oli tietysti hyvä mutta eihän täällä nyt joka päivä murkinoida. 

Seuraavana päivänä Antti ajoi meidät nyt Länsivuonojen eteläpuolen kautta Reykjavíkiin, maisemat vilistelivät ohi. Reissu oli pikainen mutta painokas, Tapio jäi pariksi päiväksi Huldan ja tyttären huusholliin kun toiset jatkoivat jo matkaa lentäen kohti koti-Suomea. 
Tapahtumia muisteli
Tapio

Tässä linkki matkaa kännykällä kuvaamalla dokumentoineen Mikko Vapasen kuvasivustolle,

Islantilaisen runouden ehtoo Rauman Merimuseolla 

21.11. klo 18

Islantilaista runoutta uusina suomennoksina

**** tuoretta käännösrunoutta myynnissä ****

Runoehtoossa luetaan ja lausutaan kolmen islantilaisen runoilijan tekstejä

Sigurður Pálsson (1948-2017) oli etsijä ja kyseenalaistaja, samalla hän näki elämän mielekkyyden ja oikeudenmukaisuuden tärkeyden. Ranskassa opiskellut Sigurður oli myös suuri ranskalaisen kulttuurin välittäjä omalle maalleen. Sigurðurin tekstejä tulkitsevat

Martta-Liisa Päivistö, Pirjo Laitinen, Timo Lampinen ja Maija Lampinen

Bubbi Morthens (s.1956) on Islannin musiikin legenda, 30 albumia julkaissut trubaduuri. Hän puki nuoruusvuosiensa kalatehdasmuistot runokokoelmaksi nimeltä Kalakämppä. Sitä esittelee ja runoja lukee Tapio Koivukari.

Gerður Kristný (. 1973) on lasten- ja nuortenkirjailija, romaanikirjailija - mutta ennen muuta kansainvälisesti huomatttu runoilija. Hänen runojaan lukee Heli Laaksonen.

Kaikki kuultavat runot on suomentanut Tapio Koivukari.

Tilaisuudessa esittelee ja myy eri kielistä käännettyä runoutta kustantaja, runoilija Tommi Parkko. Olisi suotavaa että runouden kustantaminen voisi Suomessa jatkua, siksi haluamme kannustaa myös ostamaan hyviä runokirjoja itselle tai joululahjaksi.

Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Tapio Koivukari -seura, Rauman Merimuseo ja Parkkokustannus.